tiistai 19. elokuuta 2014

Äiti poistuu talosta


1. Äiti varaa facebookin nettikirppikseltä vauvalle syksyksi haalarin ja sopii noutavansa sen tiistaina viiden jälkeen.
2. Haalari pitää hakea naapurikunnasta. Äiti suunnittelee jättävänsä lapset isän kanssa kotiin, eihän reissuun mene kuin maksimissaan puoli tuntia. Irtiotto!
3. Äiti syöttää vauvan ja pumppaa varmuuden vuoksi maitoa. Äiti peseytyy ja vaihtaa ylleen puhtaat vaatteet ja sitoo päähän huivin. Tässä vaiheessa melkein-neljä-vuotias tajuaa että jotain on tekeillä.
4. "Äiti mihin siä olet menossa?????????????"
5. "Äiti minä tulen MUKAAN!!!!" 
6. "Ei, et tule."   (Toista kohtia 5 ja 6 noin 27 kertaa, jona aikana äiti pukee kengät.)
7. Äiti avaa ulko-oven, melkein-neljä-vuotias on hysterian partaalla, vaikuttaa siltä että äiti olisi lähdössä viikoksi kiinaan.
8. Äiti harkitsee lähtevänsä viikoksi kiinaan.
9. Lapsi rauhoittuu haleilla, äiti on menossa autoon. Perhe tulee hyvästelemään rappusille, alkaa sataa.
10. "ÄITI!!!! SATAA VETTÄ!!! ETVOILÄHTEÄKUNSATAA!!!!!!"
(Käydään uudestaan läpi kohdat 5-7.)
11. Mies muistaa että auton puhaltimessa on jotain vikaa, se ei käynnisty, auton ikkunat on huurussa.
12. "VAIMO, ET VOI LÄHTEÄ SATEELLA JOS AUTON PUHALLIN EI TOIMI!!!!!"
13. Äiti painaa ilmastoinnin kaikkia nappuloita viisi kertaa ja puhallin alkaa toimia. 
14. Äiti ajaa pois huolestuneiden vilkutusten saattelemana, käy nostamassa rahaa ja ostamassa karkkipussin (koska raha pitää rikkoa). Kello on vähän yli kuusi.
15. Äiti ajaa naapurikuntaan kuunnellen samalla aikuisten musiikkia radiosta ja syöden avoimesti karkkia vaikka ei ole lauantai. Vettä sataa kaatamalla ja salamoi, pitää ajella hissukseen.
16. Kotona vauva ei suostu syömään pullosta ja isosisko on hysteerinen koska ukkostaa ja äiti on ulkona ja ukkosella ei saa mennä ulos koska salama voi lyödä ja ÄITI KUOLEE!
17. Kello on melkein seitsemän, äiti palaa kotiin. Tyttö juoksee ovelle vastaan, mies on laittanut ruokaa ja vauva nukkuu.
18. Valtakunnassa kaikki hyvin.
(19. Äiti syö kiltisti lautasellisen ruokaa vaikka on oikeasti tosi huono olo koska on juuri syönyt salaa puoli pussia karkkia.)
(20. Äiti odottaa että muu perhe menee nukkumaan että voi syödä loput karkit.)



maanantai 18. elokuuta 2014

Keskiaikamarkkinoilla


Voi sentään, aivan mahtava keskiaikakeikka taas takana. Lauantaina piipahdettiin Hämeenlinnan markkinoilla ja oi miten oli ihana reissu! Tällä kertaa jätettiin shoppailupuoli vähemmälle, vähän kierrettiin ja sitten käytiin ostamassa seuralle kollektiivijousipyssyt. (Tänään oli ekat harkat, jee!)




Hämeenlinnan markkinoilla, niin kuin monilla muillakin keskiaikaisilla, on paljon elävöittäjiä telttojensa kanssa. Tällä kertaa meidänkin teltta oli siellä, tosin lainassa kun ei uskallettu itse vielä lähteä yön yli reissulle. Käytiin päiväseltään ja hypättiin kahden leirin välillä, molemmissa oman seuran väkeä. Ja taas muistettiin miten onnellisia ja onnekkaita ollaankaan kun nuo ihmiset on meidän elämässä ja saadaan olla osa niin hienoa porukkaa. Yksi iso perhe.




Ja lapsetkin viihtyy, molemmat. Lapsilaumassa ja aikuisten kanssa, toisella rakas keskiaikavaramummi, toisella ihana sca-kummitäti. Sylistä syliin ja leikistä leikkiin, aina on joku joka jaksaa viihdyttää ja joku joka vahtii. Joku joka näyttää miten pistaasipähkinänkuorista saa vampyyrinhampaat...



 Tämä oli taas niitä reissuja, että vähällä oli ettei lähdetty ollenkaan. Kello kävi puolta päivää ennen kuin päästiin edes liikkeelle, rahat on loppu, vettä satoi kaatamalla ja poika on ottanut tavaksi karjua autossa... Mutta perillä oli niin hyvä. Eikä edes satanut. Kotiin ajettiin yötä myöten ja kannettiin nukkuvat lapset sänkyihinsä. Onni.





maanantai 11. elokuuta 2014

Kiukkuinen kuin ampiainen?


On muuten ihan pirusti ampiaisia joka paikassa, ette varmaan ole huomannu? Ja jos on onnistunut välttymään ampiaisilta livenä, niin ainakin sosiaalisessa mediassa on taatusti törmännyt muistutuksiin siitä, että vaikka ne ovatkin karmivia, saamarin ärsyttäviä ja persoja ketsupille, ne ovat myös luonnolle tärkeitä eikä niitä saisi massamurhata.


Joku meidän naapurustossa oli ilmeisesti yrittänyt, sillä meidän pihalla toikkaroi muutama tokkurainen yksilö. Tämän kyseisen kaverin lapsi löysi terassilta raahustamasta, ja tarjosi sille omenaa että se vahvistuisi. Amppari alkoi nakertaa/nuolla/mitä nyt ampparit omenalle tekevätkään, ja siitäkös riemu repesi!

Minä käytin tilaisuutta hyväkseni ja kävin äkkiä vaihtamassa kameraan makroputken. Uskalsin mennä kuvausetäisyydellekin kun tyyppi oli niin unelias.


Lapsella on onneksi hyvin mennyt oppi perille. Vielä alkukesästä se pelkäsi muurahaisiakin (suora seuraus mun punkkikammostani) ja tietysti myös ampiaisia ja muita lentäviä pistäviä. Nyt lapsi tietää että amppari pistää jos sitä huitoo, se puolustautuu jos se pelästyy. Jos ampiainen tulee iholle, pitää kävellä rauhallisesti pois tai olla ihan paikallaan, niin ei käy mitään. Lapsi osaa tämän upeasti, minä taas joudun pinnistelemään kaiken tahdonvoimani että onnistun näyttämään hyvää esimerkkiä.



Kuvien amppari ilmeisesti vahvistui tarpeeksi, sillä jossain vaiheessa huomattiin että se oli jättänyt omenan ja jatkanut matkaansa.


Some-henkinen bonus-kuva: Kuvajaiseni kärpäsen takapuolessa eli kärpäsenpyllyselfie!



sunnuntai 10. elokuuta 2014

Masentunut tiikeri ja muita elämyksiä


Koimme tänään jotain hyvin hämmentävää. Hienoa, mutta hämmentävällä tavalla hienoa. Näitä kuvia on nyt ihan hirmu paljon, mutta paljon kyllä niitä otinkin, 263 jos ihan tarkkoja ollaan. 


Katariinanniemellä järjestettiin leijaseuran lennätysnäytös. Mentiin sinne ajatuksella että lapsesta on varmaan kivaa, ja odotettiin jotain tämän suuntaista:




Aivan ihana muuten tämä pieni tyttö, hattuineen ja leijoineen kuin maalauksesta!


Mutta sitten alkoikin tapahtua...





Taivas täynnä tavaraa! Tässä vähän mittakaavaa:


Ja sitten tuli tämä:


What what????



On se! Alaston, lentävä vauva!!




Olin vähän huolissani tuosta tiikeristä, onkohan sillä kaikki ihan hyvin?



Ei taida olla...


Kerran vielä tämä:


Oh my...



lauantai 9. elokuuta 2014

Anteeks kaupunkilaisuuteni


Tyttö pääsi perjantaina moikkaamaan maalaistalon eläimiä oikein lähietäisyydeltä, kun pappani vei meidät katsomaan ystävänsä kanalassa kuoriutuneita pikkutipuja. 




Paikka on minullekin lapsuudesta tuttu, ja kivaahan siellä oli käydä. Tunsin vain oloni vähän pöljäksi, kun pikkukengissä ja lyhyissä kesähousuissa kipsuttelin laitumella ja yritin kävellä niin että en koskisi heiniin. Oikeasti. Kyllä sitä vaan voi ihminen heinäpellosta vieraantua vaikka minäkin niin käytännönläheinen kuvittelen olevani! (Ei minua ne heinät sinänsä eikä se savikaan häiritse, mutta ne punkit. Olen onnistunut kehittämään itselleni messevän punkkikammon. Miestä nauratti mun sipsuttelu.)




No selvittiin hengissä ilman yhtään punkkia! Poikanen vaan ei oikein tykännyt pellolla tarpomisesta. Aurinko paistoi silmiin ja nälkäkin tuli kesken kaiken. Hattukin jäi autoon.



 Minusta vähän tuntui että nuo lehmät näkivät suoraan lävitseni ja niistä oli tosi huvittavaa seurata kuinka kaupunkilaislikka selviää.



On muuten sympaattisen näköisiä otuksia tuo ylämaan karja! Vaikka vähän pelottavia kuitenkin. Empä olisi lapsena tuolla leikkiessäni uskonut, että minusta tulee heinikkoa ja lehmiä pelkäävä aikuinen...


Mutta Tytöllä oli hauskaa ja sehän on tärkeintä. Ja seuraavan kerran kun reissataan ihmettelemään maaseutua, muistan ehkä pukea itsellenikin kumpparit ja pitkät housut, niin ei tarvitse nolostella.