tiistai 15. huhtikuuta 2014

Keltaisia kuvia


Jos on yhtään tätä blogia lukenut, on saattanut huomata että olen kovasti innostunut Susannan työhuoneesta ja työhuoneen rievuista. (Susannaa hehkutettu ainakin täällä ja täällä.) Sitä voisi ihmetellä että kuinka paljon palstatilaa voi ansaita rätti, vaikka oikein hyvä rätti onkin.



Mutta kun tässä ei nyt ole kyse pelkästään räteistä, vaan kokonaisuudesta. Susanna on kaikessa nerokkuudessaan luonut riepufirmansa ympärille kokonaisuuden jonka ansiosta minustakin on ihan fine maksaa rätistä 7,80€ vaikka marketin hyllyltä napattuna kipuraja olisi varmasti 3-4€. No, tutustukaa Susannan blogiin ja fb-sivuun niin ymmärrätte mitä tarkoitan.



Nyt siellä fb-sivulla on menossa ihan mahtava useamman viikon kestävä viikon fani-kisailu joka on saanut Susannafanit liikkeelle ja tuonut myös paljon lisää näkyvyyttä rievuille. Susanna on keksinyt meille vaikka mitä hauskoja tehtäviä joita ollaan kilvan suoritettu. Ja tiedättekö, uskon ihan vilpittömästi että suurin osa meistä ei suorita tehtäviä ja keksi omia lisätempauksia vain palkinnon ja tittelin toivossa. Meistä Susanna vaan on niin mahdottoman kiva ja sympaattinen että on ansainnut kaiken saamansa huomion ja fb-näkyvyyden mitä tämän kisailun johdosta on saanut.



Sitä paitsi tehtävien suorittaminen on ollut kivaa! Ollaan palloiltu ympäri facebookkia rätti profiilikuvana, keksitty nimi Susannan sammakolle ja vietetty sammakon nimipäivää, keksitty jatkokertomusta ja niin edelleen. Ja valokuvattu keltaisia asioita.



Joten Susanna, tässä sinulle yhden keltaisen kuvan sijaan kahdeksan. Koska olet vaan niin... ...Susanna!


sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Munamiehiä ja muita kuulumisia


Tänään oli taas se päivä vuodesta kun juostaan hysteerisenä ympäri taloa naama suklaassa.


Muutakin pääsiäisjuttua tapahtuu, muna-armeija on vallannut keittiön ikkunan.





Yhden miehen viikinkiarmeijani sai monta vuotta kestäneen rengaspanssariprojektinsa valmiiksi ja oli noin minuutin paniikissa kunnes keksi että haarniskan kaveriksi pitää tehdä myös rengaspanssarihuppu. On taas vähäksi aikaa tekemistä.


Yksiön vuokrasopimus on umpeutumassa ja häätöviikot voi alkaa, neuvolantäti antoi luvan että ensi viikolla saa syntyä. Tosin voi mennä vielä kuukausi. Ei kyllä oikeestaan tarvis.


Se hyvä puoli tossa pötsissä on, että mitä isompi pallo, sitä pienemmältä näyttää takapuoli. Noi on muuten ne farkut jotka ostin vuoden vaihteessa ja päätin että ne mahtuu loppuun asti. Jee jee.


torstai 10. huhtikuuta 2014

Hamsterineuroosi


Talon kuntotarkastus oli vihdoin eilen. Valtakunnassa kaikki hyvin, ei hometta. Huuuuuuuuoh. Minun panikointiin taipuvainen pääni oli ihan varma että koko katto on homeessa (salahomeessa, piilohomeessa tiedättehän). Välillä olen pakokauhun vallassa ollut ihan varma että seinätkin on homeessa ja lähdössä evakkoon heti, ihan vaan varmuuden vuoksi. Näin hometta joka puolella. Olen valvonut öitä kun on tuntunut että seinät kaatuu päälle, ja henkisesti luopunut lapsuudenkodista jo monta kertaa. Kaikki vauvavalmistelut oli jäissä koska olin ihan varma että ollaan evakossa kun tyyppi syntyy.

Mutta on tästä kaikesta seurannut jotain hyvääkin. Ollaan tyhjennetty. Äitini kanssa ollaan käyty läpi jokainen tavara mitä täällä on vintissä säilötty. Iso osa, niin monta peräkärryllistä että menin jo laskuissa sekaisin, on viety kaatopaikalle. Monta monta kassia ja laatikkoa on mennyt kierrätyskeskukseen. Ja kaiken sen romun ja kaman seasta on löydetty ne tavarat jotka oikeasti on haluttu säilyttää ja ne on sitten putsattu ja varastoitu silleen järkevästi. Vanhempien vanhat tavarat on viety pois. Siskon vanhat kasetit ja luentokansiot on pois. Ja ne vintit on jo melkein tyhjät!

Ja voi hyvää päivää mitä kaikkea sitä erehtyy säilyttämään kun on vintti johon mahtuu. Olen nyt heittänyt pois monta vuotta sitten korjauskelvottomaksi hajonneen yksijalkaisen nuken jota en vaan ollut raaskinut hävittää koska se oli niin inhimillisen näköinen. Varmaan kymmenen paria rikkinäisiä liian pieniä farkkuja ehkä kymmenen vuoden ajalta, jotka olen säilönyt sitä mukaa kun olen ostanut uusia. Jätesäkillisen rikkinäisiä ja likaisia pehmoleluja. Monta laatikollista vuosikymmeniä vanhoja pölyisiä matonkuteita jotka olivat jo niin hauraita että katkesivat vetämällä. Ja niin edelleen. Mutta hääpukuni säilytin.


 Ja kaiken tämän keskellä mies on säilyttänyt hermonsa ja pitänyt minusta ja lapsesta huolta ja pakan kasassa. Yhtä erityisen kurjaa päivää seuranneena aamuna sain tälläisen aamupalan!



lauantai 29. maaliskuuta 2014

Aurinkoa, dinoja ja värejä


Kysyin eilen lapselta mitä kivaa hän haluaisi tänään tehdä, ja vastaus oli "maalata dinosauruksia". Siispä tänään teippasimme pöytään jättipaperin ja päästimme sisäiset dinot valloilleen.



Siinä muuten yksi keino jolla päivästä saadaan (yleensä) onnistunut: sovitaan edellisenä iltana yhdessä päivän aktiviteetti. En tiedä mikä taika siinä on että esim. askartelu on paljon kivempaa kun siitä on edellisenä päivänä sovittu. Ja aamupäiväkin siivoiluineen kaikkineen sujuu useinmiten paljon sopuisammin kun on jotain mitä odottaa.

Paperille päätyi lopulta dinojen lisäksi myös perhosia, auringonkukka, ötököitä, isi, sateenkaari ja käden kuvia. Tekniikkana pensselöinti, roiskiminen, pillillä puhaltaminen sekä kokovartalomaalaus.




Ja koska taide oli vallannut ruokapöydän, saatiin hyvä syy syödä nakkisoppalounas ulkona. Loppupäivä hengailtiinkin sitten pihalla.




Susannan työhuoneen pöllötarjotin pääsi taas käyttöön. Siitä on tullut meille oikea hyvän mielen esine! Kun pöllötarjotin otetaan esille, tarkoittaa se aina jotain kivaa ja spesiaalia, piknikkiä olkkarissa, aamupalaa sängyssä tai lounasta pihalla. Mukavaa yhdessäoloa ja herkkuja!



keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Välirauha


Noniin, terveystarkastaja kävi syynäämässä ja nuuhkimassa. Ei sekään sieltä mitään vaarallista löytänyt, mutta teki tietysti samat kosteat havainnot kuin remppamiehetkin. Ja sanoi että kosteutta kun on niin onhan siellä toki jotain homemikrobejakin mutta ei niistä tarvitse pultteja ottaa. On hometta ja sitten on hometta, ulkonakin on hometta koko ajan. Remontti tulee tänä kesänä, katto menee uusiksi ja remontin ajaksi mennään evakkoon jos siltä tuntuu. Lähinnä siksi että rakennuspöly ei todennäköisesti tee kovin hyvää pölyallergikkomiehelle. Mutta ensimmäisen remppamiesehdokkaan voivottelu ja huokailu ei ilmeisesti ollut todiste katastrofista vaan lähinnä hänen myyntitaktiikkansa. Kiitos vain siitä.

Ennen remonttia käydään läpi vintissä olevat tavarat ja ne mitä säästetään, pestään tai pyyhitään ja säilötään muovilaatikoihin. Koska niitä mikrobeja on tavaroiden pinnalla olevassa pölyssä ja herkkänenäisiä kun ollaan niin ei ihmekään jos aivastuttaa. Kun vintit on tyhjennetty, niiden ovien eteen teipataan muovit ettei sieltä tule enempää sitä pölyä tänne alas, tosin ymmärsin vähän että tämä toimenpide tehdään lähinnä minun mielenterveyteni vuoksi. Muovin voisi halutessaan laittaa myös rappujen yläpäähän ja niin blokata koko yläkerran. Luulempa että se voisi olla viisasta siinä vaiheessa kun remppamiehet alkavat purkaa kattoa, helpottaa purkupölyn siivoamista sitten myöhemmin.

Ja täällä alakerrassa jatketaan samaa pölyneliminoimistavaranvähennystaktiikkaa jota ehdin jo aloittaakin... nyt vaan minulla on äiti apuna. Makuuhuoneisiin tulee ilmanpuhdistimet, eteisen avonaulakko vaihtuu umpinaiseksi kaapiksi ja niin edelleen.Tavaraa vähennetään, pintoja pyyhitään, ja niin edelleen.

Ja niin edelleen.



maanantai 24. maaliskuuta 2014

Kummi lähetti viestin


Minulla oli leikkikummi, kummituskummi, josta tykkäsin kovasti vaikka nähtiinkin harvakseltaan.  Sitten hän kuoli, tuossa jokin aika sitten. Jouluisin leikkikummilla ei ollut tapana lähettää joulukortteja vaan hän kirjoitti vuosikirjeen jonka sitten lähetti kaikille. Se oli mukava tapa. Viime jouluna kirjettä ei enää tullut.



Ollaan tyhjennetty vinttiä tulevaa remonttia silmällä pitäen ja joitakin laatikoita on nyt kasattu miehen huoneeseen. Lapsen harakansilmä löysi sieltä boksin johon olin säästänyt saamamme hääonnittelut. 



Ps. Rakkaus ja ilo auttavat myös vastoinkäymisten mahdollisesti ilmaantuessa!

Melkoinen jälkikirjoitus leikkikummilta.



sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Keväällä voi!


Silloin kun aurinko lämmittää ja lumi sulaa, ei voi istua sisällä vaan pitää mennä ulos!
(Jos jaksaa.)




Polkupyörälenkin päälle on hyvä valmistaa mutakakkua välipalaksi, jos siis sattuu olemaan leikkinälkä.



Ja jos iskee oikea nälkä, voi syödä pihalla. Keväällä voi!



"Oih, kun sinä olet nyt nätti! ISIIIIIIII, tule ottamaan äitistä valokuva!!!!"