keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Pihalla on pöllejä, tiiliä ja ...vallihauta?


Kun minä olin lapsi ja asuin tässä talossa, äidillä oli kasvihuone. Se oli tuolla takapihan puolella, siinä mihin isä rakensi autotallin joskus 90-luvulla. Kasvihuone oli tehty vanhoista ikkunoista, sellaisista pieniruutuisista. Talvella pienet ikkunaruudut saivat kauniin jääpitsiverhon, ja jouluna äiti laittoi jokaiseen ikkunaan tuikun, siis jokaiseen ruutuun. Ei aavistustakaan miten se siinä onnistui polttamatta koko kasvihuonetta, mutta lopputulos oli.... ...no kuin sadusta. Siitä asti olen tiennyt että isona minullakin on kasvihuone.



Ja katsokaa! Siihen se nyt on tulossa!! Kauan hellitty unelma.


Ylistetään tätä miestä vähän! Tässä se kaivautuu rautakangella läpi roudan, että vaimo saa tomaatit ajoissa kasvihuoneeseen.


Rahaahan meillä ei edelleenkään ole yhtään mihinkään kasvihuoneeseen laittaa, joten pitää olla luova. Nämä pöllit ovat entisiä jotain leikkivälineen osia, niistä tulee sokkeli. Edelleen on työn alla mistä kaikki muu tarvittava puutavara tulee, toivottavasti ei rautakaupasta.



Tänään haettiin tiiliä kasasta joka näytti olevan jonkun entinen leivinuuni. Mies naputteli tiilet yksitellen puhtaaksi laastista. (Ylistetään vähän lisää!) Näistä tulee kasvihuoneeseen lattia.


Ja sitten on tietysti nämä! Liiterissä vuosikausia odottaneet ikkunat, odottaneet että joku tulisi ja tekisi niistä kasvihuoneen. No, nyt niistä tulee kaksi, minulle ja äidille. 



Vielä ei ole tuikkuja ikkunoissa, mutta kevätaurinko, sillä on kuulkaa ihmeellinen voima!


lauantai 14. maaliskuuta 2015

Nailed it!


Tiedättekö nämä? 
Saw it on Pinterest - Nailed it! Näitä toinen toistaan huikeampia ja hellyyttävimpiä yrityksiä, kun ei menny ihan ku Strömsöössä...

***

Ystäväni teki kylpykakkuja ja innostuin ideasta. Mikä loistava aktiviteetti minulle ja Siskoliskolle! Saadaan siitä moneksi päiväksi ohjelmaa. 
Ensin käydään ostamassa puntti iiihania pinkkejä ruusuja.


Häädetään Peikkoveikko isin hoiviin ja ruvetaan töihin, ensin nyhdetään ruusuista terälehdet.



Osa terälehdistä kuivataan mikrossa. [ohje]



Ja osasta laitetaan ruusuvesi tekeytymään. [ohje]


Seuraavana päivänä siivilöidään ruusuvesi, murskataan kuivatut terälehdet ja valmistetaan kylpypommitaikina. [ohje]



Muistetaan että ehdottomasti ei saa laittaa liikaa nestettä. Lisätään siis ruusuvettä tooooosi hitaasti - liikaa. Pahus.



Niin. Nailed it!

[kuva]

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Viikon eväät


Lisää näitä mun elämänhallintahöpötyksiä. Jos elämässä tapahtuu liian paljon hallitsemattomia ja ahdistavia asioita, tulee ainakin minulle lopulta pakokauhu. Vielä jokin aika sitten järkeilin, että vaikka elämässä aina välillä on hyviä aikoja ja onnellisia juttuja, sillä ei ole väliä koska ennen pitkää tulee kuitenkin taas jokin uusi katastrofi. Minusta tuntui että olen liian hauras kestämään enää yhtään ainoaa vastoinkäymistä, saati sitten kaikkia niitä joita elämällä on meitä varten vielä varastossa. Istuin kaikuvassa evakkokämpässä muiden nukkuessa, kuuntelin lumiauroja jotka kuulostivat venäläisiltä pommikoneilta ja itkin että en kestä jos minun pieni poikani joutuu sotimaan.


No se siitä, enää ei ole niin paha olla. Ja yksi asia jolla siitä suosta on pikkuhiljaa noustu, on että sen lisäksi että yritän olla ajattelematta niitä suuria, hallitsemattomia ja ahdistavia asioita, keskityn kontrolloimaan niitä mitä voin. Minulla on järjestelmä. Se on se viime postauksen viikkomuistio jonka avulla yritän hallita meidän arjen kulmakiviä ja sitä kautta pitää langanpäät käsissä. Niitä kulmakiviä ovat: ajankäyttö ja muistettavat/hoidettavat asiat, raha, siivous (ja sen myötä sisäilman laatu) sekä ruoka. Ja nythän minun piti siis hehkuttaa meidän ruokasysteemiä. Enkö olekin taitava? Onnistuin ymppäämään viikon ruokalistan suunnittelupostauksen esipuheeseen venäläiset pommikoneet!

Meillä on meneillään myös "kaikki kuitit talteen"-kampanja. Tulot ja menot laitetaan taulukkoon ja toivottavasti opitaan siitä jotain.


Aikaisemmin käytiin kaupassa aina kun jääkaapista ei (muka) löytynyt mitään syötävää, monta kertaa viikossa siis. Ostettiin mitä ostettiin ja usein kaikkea ihan turhaa, heräteostoja, herkkuja ja eineksiä muunmuassa. Usein kiukkuisena ja nälkäisenä kaupassa yritettiin viime hetkellä keksiä mitä ihmettä tänään syötäisiin, ja jos ei päädytty pakastepizzaan tmv, niin yleensä johonkin tuttuun ja turvalliseen mitä oltiin jo syöty kyllästymiseen asti. (En osaa arvioida paljonko rahaa noihin kauppaostoksiin meni viikossa tai kuukaudessa, varmaan järkyttyisin jos tietäisin.) Sitten kotona kokattiin mitä kokattiin, usein niitä kalliita eineksiä kun ei jaksettu muuta laittaa, ja ihan hirveästi meni myös huonoksi mennyttä ruokaa roskikseen. 


Nyt ollaan kolmisen viikkoa menty uudella systeemillä, ja vaikka se vaatii vähän enemmän vaivannäköä yhtenä päivänä viikossa, niin lopulta päästään paljon helpommalla muina päivinä. Systeemi on siis yksinkertaisuudessaan tämä: Suunnittelen kerralla viikon ruokalistan ja kauppalistan, käymme (periaatteessa) kerran viikossa kaupassa. No totuushan on se että vielä en oikein osaa arvioida ruokien menekkiä, joten loppuviikosta on pitänyt santsata puuttuvia aineksia, maitoa ja salaattitarpeita esim. (Ja kaikkia niitä juttuja jotka mystisesti ovat unohtuneet kauppalapusta.) Ruokalistan suunnittelussakin on vielä opeteltavaa, että saisi kokattua mahdollisimman edullisesti terveellistä ja monipuolista ruokaa.


Mutta nyt jo lyhyessä ajassa muutama juttu on selkeästi parantunut:
- Syömme paremmin, terveellisemmin ja monipuolisemmin ja ruoka on (useinmiten) hyvää.
- Rahaa ruokaan kuluu viikossa vähemmän kuin aikaisemmin, ainakin oletan niin.
- Nirsolle Siskoliskollekin maistuu paremmin, selkeästi oli kyllästystä ilmassa kun aina oli samoja ruokia.
- Kaupassa ravaamiseen kuluu huomattavasti vähemmän aikaa.
- Toisaalta kokkaamiseen käytetään enemmän aikaa, mutta usein se on laatuaikaa kun koko perhe puuhaa keittiössä yhdessä. 
- Ja tiedän, tämä on vähän hupsua, mutta: Joka kerta kun mies käy viikkomuistiosta katsomassa esim. mitä ruokaa tänään onkaan tulossa, rakastun vähän lisää. Tuntuu erittäin tärkeältä että puoliso kunnioittaa järjestelmääni ja myös arvostaa näkemääni "ylimääräistä" vaivaa. Ja se myös muistaa aina kehua kun olen löytänyt jonkun erityisen hyvän uuden reseptin. Ja on muutenkin ihana ja kannustava. Noniin, hmph.


Lautasella on avokadosalaattia, pinaattipolentaa, paistettuja herkkusieniä ja uppomuna. [ohje]

Tässä systeemini:
1) Katson ensin mitä ruoka-aineksia on jo kaapissa. Esim. viimeksi listaa tehdessäni pakastimessa oli paljon suppilovahveroita ja pinaattia, jääkaapissa puolikas keräkaali joka oli jäänyt viikonlopun cole slawsta yli, kuivakaapissa oli tomaattimurskaa jota hamstrasin cittarin tarjouksesta.
2) Avaan pinterestin ja googlen reseptien hakemista varten.
3) Viikon jokaiselle päivälle suunnittelen yhden aterian eli päivällisen, lounas syntyy edellisen päivän tähteistä. Jaan ruuat siten että kahtena päivänä on liharuokaa, kahtena kalaa, kahtena kasvisruokaa ja yhtenä päivänä kanaa. Ja joka päivä pitää olla myös salaattia.
4) Seuraavaksi jaan ruuat viikonpäiville niin että viikonloppuna syödään paremmin ja arkena, no, arkisemmin. Joka päivä ei jaksa kokkailla uutta ja ihmeellistä tai hienoa ja aikaavievää.
4) Sitten vaan selailen toinen toistaan houkuttavimpia reseptejä ja suunnittelen ruuat niin että ensisijaisesti niissä on kaapissa jo olevia asioita ettei tarvitsisi ostaa niin paljon uutta.
5) Sitten kirjoitan kauppalistan reseptien perusteella.
6) Viimeiseksi lisään listaan kaikki muut kuluvat jutut kuten maidot ja vessapaperit sekä viikkomuistion ostoslistaan edellisen viikon aikana merkityt jutut.

Näillä eväillä (heh) meillä on taas vähän vähemmän ahdistunut Villakalsarininja.

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Joku roti


Kun imettää, tulee vietettyä paljon aikaa persiillään sohvannurkassa istuen. Sen ajan voi toki käyttää tuijottelemalla vauvaa, mutta rajansa silläkin. Sitten voi tuijottaa seinää tai kaivella korviaan tai jotain muuta kehittävää, mutta ei sitäkään kenenkään pää määräänsä enempää kestä. Pitää keksiä tekemistä. Siskoliskon vauva-aikaan tuijotin paljon telkkarista ostos-teeveetä ja chattia (uuh miten kiehtovaa), nyt ei ole telkkaria - mutta on älypuhelin. Ja puhelimessa pinterest.


Pinterestin näppäilystä on tullut minulle harrastus. Inspiroiva, voimaannuttava, kaikkivoipaisuuskuvitelmia ruokkiva, koukuttava harrastus. On niiin helppoa painaa "pin it" ja ajatella että tämän kyllä ainaskin toteutan ja sitten minusta tulee niiiin paljon parempi ihminen!! Listat on parhaita. Ultimate spring cleaning check listin pinnattua koti siivoutuu melkein itsestään! Ultimate family plannerista puhumattakaan! Ihan mille tahansa elämän osa-alueelle löytyy lista, eikä ihan mikä tahansa lista, vaan ultimate lista, the mother of all lists. Ja pakko tunnustaa että aika monta sellaista listaa on tullut printattua. Ja ihan oikeasti esim. siivoaminen on paljon kivempaa semmoisen kanssa! Jos nyt tykkää listoista.


Noniin. Jokaisella itseään kunnioittavalla, "pin it"-buttonilla bloginsa varustaneella (amerikkalaisella) bloggaajaäidillä on oma organization station niille listoille ja kaikelle muulle tärkeälle. Katsokaa vaikka! Joten pitihän minunkin saada sellainen! Ja sitten piti myös askaroida sinne oma weekly planner eli viikkomuistio. NYT kuulkaa minusta niiiiiin tulee parempi ihminen!



No, ihan vakavissaan. Minusta meinaa välillä tuntua pahasti siltä, että Mäntylän seinät kaatuu niskaan. (Nakit ja) MUTSI kysyi taannoin, että kuka ottaa kiinni, jos äidin jalat ei enää kanna? Tätä mietin välillä minäkin. Ja siksi yritän saada ryhtiä elämään tukeutumalla listoihin. Siivouslista, päivärytmilista, to do-lista, niillä minä pysyn arjen syrjässä kiinni. Ja toivon että mies ottaa kopin jos todella käy niin että äidin jalat ei enää kanna.

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Apinakapina


No on taas ollut vaikeaa kaivaa kameran piuha kaapista ja ainaisen Doc Martinin tuijottelun sijaan kirjoittaa jotain. Mutta nyt on kuvia koneella, ja vaikka nämä kyseiset eivät niin kovin hyviä olekaan niin aloitetaan näillä kun kerran tuli jo mainostettuakin jossain vaiheessa. Evakossa ollessa laitettiin siis Siskoliskon huonetta uuteen uskoon, että on sitten ekstrakivaa palata kotiin. Koska, vaikka on tämä rankkaa ollut aikuisillekin, niin rankinta taatusti neljävuotiaalle joka ymmärtää kaikesta mitä ymmärtää, jos ymmärtää.


Ensin meinattiin tehdä remppa kokonaan yllärinä tytölle, mutta järkiinnyttiin kuitenkin. Toiset tykkää yllätyksistä mutta kaikki ei, ainakaan isoista, ja vaikka minusta yllärihuone olisikin kiva idea niin tuo ei taatusti olisi ilahtunut. Sen sijaan tapetti valittiin yhdessä, samoin kuin sen kanssa mätsäävä viidakkoverho. Ja tapetin lehtikuviosta napatun vihreän seinämaalin maalasivat isin kanssa tiimityönä.



(Tuli muuten vahingossa ostettua ihan naurettavan järkyttävän kallis verho. Ihan pikku vinkkinä, jos lähtee hakemaan kangaskaupasta verhokangasta, kannattaa lopullinen hinta selvittää ennen kankaan leikkausta jos haluaa välttyä peruuttamattomalta pienoissydänkohtaukselta. Verhotarjousviikoista huolimatta myyjän mainitsema verhojen ompeluhinta olikin per verho, siihen päälle langat sun muut, kuvion kohdistuksesta hups metri lisää kangasta ja oho, loppusumma olikin vähän enemmän kuin mitä olin kuvitellut....no, oma moka kun en ajatellut tahi kysynyt.)



Meidän makkarissa on uusi kaappi (jonka sain äidiltä synttärilahjaksi, kiiiiitos vielä kerran!) sekä lipasto, joten siniset siirtyivät lastenhuoneeseen. Tai lapsen (yksikössä) huonehan tuo toistaiseksi vielä on, mutta ei toivottavasti enää ihan kamalan kauaa. Tapetit on valittu sukupuolineutraalisti ja jouduin tylysti kieltämään violetit muffinssit ja pinkit prinsessat, tylsä minä. Viidakkoteemalla mentiin ja lopulta apinat olikin just sitä mitä neiti on aina halunnu. Tuli iloisen värikäs lastenhuone, rento ja meidän näköinen sellainen.


On sillä lelujakin, ne on vaan piilossa. Tai niille on olemassa paikat piilossa mutta tuossa keskellä lattiaahan ne yleensä on.


lauantai 7. helmikuuta 2015

Kaikki vaikuttaa kaikkeen


Joku ehkä saattaa jopa muistaa viime talvisen episodin, kun kattofirman mies julisti  meidän katon olevan auttamatta homeessa. Kaikki pitää uusia, ihan kaikki. Ehkä jopa kattotuolit. Olin ymmärrettävästi aika paniikissa (ja raskaana).

Kaikki alkoi siitä kun huomattiin räystäspellissä repeämä ja pyydettiin kattofirma paikalle arvioimaan mitä sille pitäisi tehdä. Sen jälkeen kun ensimmäinen kattomies oli käynyt antamassa tuomionsa, täällä on käynyt aika monta remonttimiestä tutkimassa ja syynäämässä, ja jokaisella on ollut oma mielipiteensä siitä mikä on vialla ja mitä pitäisi tehdä. (Yksi oli sitä mieltä, ihan sivuhuomiona, että koulujen sisäilmaongelmat ovat kuntien työllistymisstrategia...) Itse rakentamisesta ja remontoinnista mitään ymmärtämättä haluaisi kovasti luottaa ammattilaisen arvioon, mutta millä ihmeellä sitä päättää kuka niistä on se ketä uskoo? Täällä on käynyt myös terveystarkastaja (kahdesti), kuntotarkastaja sekä home-etsijämies jolla oli mukanaan kaikenlaisia teknisiä vempeleitä sekä pieni sympaattinen koira. Kaikki kunnioitus ammattimiehille, mutta minun luottamukseni voitti kyllä se koira.

Lopulta, kun tarpeeksi moni oli sanonut että katto EI ole homeessa tai homehtumassa eikä sitä tarvitse purkaa, massiivisesta kattoremontista luovuttiin. Kattopelleilläkin pitäisi kuulemma käyttöikää olla  vielä vuosikymmeniä jäljellä. Mutta koska katossa oli ilmanvaihto-ongelma ja siitä johtuva kondensiokosteusongelma, sinne päädyttiin asentamaan piippuja ja venttiileitä. Ja nyt on kuulkaa yläpohjassa hyvä imu! Niin hyvä imu että huoneilma siellä vintissä on jopa kuivempaa kuin täällä alhaalla on. Niin hyvä imu, että home-etsijämiehen mukaan siellä voisi kasvaa vaikka tatteja eikä kukaan täällä alhaalla huomaisi mitään, saisi oireita siis. Niin hyvä on imu, että koska alakerrassa ei ollut kunnon korvausilmaräppänöitä, päätti imu ottaa korvausilmaa kellarin tuuletusluukun kautta ja purueristeen läpi. 

Pam. Se ei muuten sitten ole hyvä juttu ollenkaan. Varsinkaan kun pahaksi onneksi kellarin puisissa hyllyissä sattui kasvamaan hometta. Siellä hyllyn alapinnalla piilossa lymyämässä. Niinkuin nyt kellareissa usein on, kuulemma, eikä siinä mitään. Sitä homeista ilmaa ei vaan pitäisi asuinhuoneisiin imeä. Eikä sekään ole hyvä että korvausilma tulee rakenteiden läpi, silloin ulko-ja sisäilman lämpötilaeron takia kosteus voi ajan myötä kondensoitua seinien sisälle. Ja kaikenlisäksi purueristeen pölyä tulee huoneilmaan. Ja huoneisiin tulee alipaine ja happi loppuu. Pahapaha.

Kukapa olisi uskonut että lisäämällä tuuletusta vintissä, saadaan alakertaan aikaiseksi sisäilmaongelma!

Mutta siis, nyt ollaan jo voiton puolella. Se kellarihyllyjen home on testattu laboratoriossa. Kellari on puhdistettu ja myrkytetty ja rempattu vaikka se home ei siellä rakenteissa ollutkaan. Ja kellarin luukku tiivistetty. On asennettu vimmatusti korvausilmaventtiileitä asuinhuoneisiin (ja seinien läpi poratessa on ilahduttavasti huomattu, että ainakin seinät ovat terveet ja kunnossa!). Koneellinen kosteudenpoisto kylppääriin odottaa asentajaa, ettei se hullu imu ime kylppäristä kosteutta lattian läpi yläkertaan. On asuttu varmuuden vuoksi evakossa ja odotettu niitä laboratoriotuloksia ja ilman raikastumista. On siivottu perusteellisesti, vaikka ei kuulemma olisi perussiivousta kummempaa edes tarvinnut. About kaikki talon tekstiilit on pesty (tai odottavat pesua). Saatan olla vähän hysteerinen tämän sisäilma-asian kanssa, mutta kun lapset. Minä en halua hometoksiinipaskiaisia minun lasteni keuhkoihin mellastamaan!

Puuuh.

Ei ole helppoa tämä omakotiasukkaan elämä!

Reikä seinässä.


torstai 29. tammikuuta 2015

Sitten kun


Olen kovasti odotellut että koti tulisi valmiiksi. Sitten kun se on valmis, pääsen kirjoittamaan blogiin siitä miten ihana se on! Arvatkaa vaan tuleeko se ikinä valmiiksi. Siivotaan remonttipölyjä makkarista, laitellaan listoja Siskoliskon huoneessa, mallaillaan naulakoiden paikkoja eteisessä. Olen odottanut jotain valokuvaamisen arvoista, mutta venttiili seinässä, betoniseinä kellarissa tai puhdas(!) lattia makkarissa tuskin on ihan sitä.



Sitten KUN Siskoliskon huone on valmis, saatte nähdä hienoja kuvia apinatapetista ja vihreistä seinistä. Nyt voi kuvata vaan viimeistelyä. Ja Peikkoveikkoa joka auttaa.



Jotain sentään valmistui tänään! Joten kaivoin kameran kaapinperukoilta ja yritin muistella miten sitä käytetään. Tarkkaan rajaamalla uusista ikkunalaudoista ja uudesta kirjahyllystä saa kauniita sisustuskuvia.






Ihan tarpeeksi kauan tässä ollaankin jo eletty "sitten kun"-elämää. Tutkittu, odotettu, oltu evakossa, rempattu ja siivottu. Ihan kohta on valmista. Sikäli mikäli mikään elämässä on ikinä valmista.